Sotilaallinen arvostelu

Maatorpedo Aubriot-Gabet Torpille Electrique (Ranska)

3
Pian ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen ranskalaiset suunnittelijat ehdottivat alkuperäistä tapaa käsitellä räjähtämättömiä esteitä ja vihollisen linnoituksia. Nämä esineet ehdotettiin tuhottavaksi ns. maatorpedot (Torpille Terrestre) - itseliikkuvat tekniset panokset kaukosäätimellä. Ensimmäiset tämän tyyppiset hankkeet ehdotettiin jo vuonna 1915, ja syystä tai toisesta kaikki eivät onnistuneet. Esimerkiksi maa-torpedo Aubriot-Gabet Torpille Electrique ei edennyt kenttäkokeita pidemmälle.


Sikäli kuin tiedetään, ajatus kompaktin itseliikkuvan ajoneuvon rakentamisesta, joka pystyy syöttämään räjähtävän panoksen kohteeseen, syntyi lähes samanaikaisesti useissa maissa, mutta vain ranskalaiset suunnittelijat alkoivat kehittää sitä ja sen seurauksena sisälsi sen ensin metalliin. Heinäkuussa 1915 Schneider-yhtiö toimitti versionsa sellaisesta aseet nimeltään krokotiili. Crocodile Type B -maatorpedo läpäisi tarvittavat testit vain yhdessä päivässä, minkä seurauksena sitä suositeltiin joukkotuotantoon ja -käyttöön. Pian rakennettiin prototyyppi toisesta mallista.

Torpille Terrestre -luokan toisen ranskalaisen mallin ehdottivat insinöörit Paul Aubrot ja Gustave Gabet. Pian ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen he alkoivat luoda uusia sotatarvikemalleja, ja he saivat pian mainetta radio-ohjatun torpedon ja improvisoidun traktoriin perustuvan panssaroidun auton hankkeiden ansiosta. Jälkimmäiselle ominaista oli sähkövoimalaitoksen käyttö, joka tarvitsi ulkoisen virtalähteen ja kelan riittävän pitkällä kaapelilla. Ilmeisistä ongelmista huolimatta tällainen panssaroitu auto tuotiin armeijan kenttätesteihin ja demonstraatioihin.

Maatorpedo Aubriot-Gabet Torpille Electrique (Ranska)


Ilmeisistä syistä sähköpanssaroitu auto ei kiinnostanut potentiaalista asiakasta. Suunnittelijakaksikko ei kuitenkaan luopunut sähkömoottorien käytöstä uusissa projekteissaan. Viimeistään vuoden 1915 puolivälissä P. Aubrio ja G. Gabet ehdottivat uutta erityisiä sotilasvarusteita koskevaa hanketta, joka myös edellytti sähköjärjestelmien käyttöä etälähteestä tulevalla virtalähteellä. On huomattava, että tällä kertaa tällaisen voimalaitoksen käyttö oli täysin perusteltua, koska sen avulla oli mahdollista vähentää merkittävästi koneen mittoja ja painoa.

Uusi projekti sisälsi suhteellisen kevyen ja kompaktin alustan luomisen sähkömoottorilla ja toukkavoimalla. Sitä pidettiin ennen kaikkea teknisten purkupanosten kantajana ja sitä voitiin käyttää vihollisen rakenteiden tai esteiden torjuntaan. Sen kehittäjien nimien mukaan, ottaen huomioon koneen luokan ja voimalaitoksen tyypin, projekti nimettiin Aubriot-Gabet Torpille Electrique ("Aubrot-Gabet Electric Torpedo"). On syytä uskoa, että käyttöönoton jälkeen tuote olisi voinut saada jonkin muun armeijan nimikkeistöä vastaavan nimen.

Suunnilleen vuoden 1915 puolivälissä alkuperäisen suunnittelulaitteiston tekijät esittivät prototyypin testattavaksi. Tulevaisuudessa on huomattava, että hän pysyi yksikössä. Lisäksi on otettava huomioon, että tätä tuotetta ei ole koottu täydessä taistelukokoonpanossa. Tämän seurauksena käytettävissä olevat tiedot eivät mahdollista täysin palauttaa maa-torpedon ulkonäköä taisteluvalmiudessa. Tietyt sen suunnittelun tunnetut piirteet antavat kuitenkin mahdollisuuden tehdä joitain oletuksia tai johtopäätöksiä.

Ilmeisesti P. Aubrio ja G. Gabet loivat uuden projektinsa ottaen huomioon valmiiden laitteiden tuotannon maksimaalisen yksinkertaistamisen ja kustannusten alenemisen. Uudentyyppinen itseliikkuva konepanos oli erotettava yksinkertaisella rakenteella, eikä se lisäksi vaatinut suurta määrää monimutkaisia ​​ja kalliita komponentteja. Voidaan olettaa, että yksinkertaistettua suunnittelua olisi pitänyt käyttää vain prototyypin tapauksessa, kun taas myöhemmän kehityksen myötä projektiin olisi voitu ottaa uusia työkaluja. Siitä huolimatta testattavaksi lähetettiin ei liian monimutkainen itseliikkuva kone.

Kokeellisen Aubrot-Gabet Torpille Electrique -torpedon pääelementti oli alusta, jossa oli telineitä muille yksiköille. Se oli suorakaiteen muotoinen vaakasuora metallikappale, jolla oli suuri venymä. Alhaalta tähän alustaan ​​kiinnitettiin pari pystysuoran järjestelyn pitkittäistä elementtiä. Niiden etuosa työntyi huomattavasti alustan ulkopuolelle muodostaen tuen joidenkin alavaunun osien asentamiseen. Lavan päälle ei ollut tarkoitus asentaa koteloita, puhumattakaan täysimittaisesta rungosta. Tulevaisuudessa torpedon pääelementtien rakennetta voidaan kuitenkin suunnitella uudelleen.

Lavan takapuoli oli tarkoitettu voimalaitoksen ja voimansiirron asentamiseen. Lähemmäksi keskustaa tulisi sijoittaa tarvittavan tehon sähkömoottori. Heti sen takana oli yksinkertainen vaihteisto. Moottorin akseli tuotiin ulos perää kohti. Vaihteiston pääelementti oli yksinkertaistettu matovaihteisto. Sen avulla vääntömomentti välitettiin moottorin akselilta poikittaiselle akselille, joka oli asennettu juuri alustan yläpuolelle. Siinä oli vaihteet, jotka toimivat vuorovaikutuksessa ketjujen kanssa. Jälkimmäinen kulki lavassa olevien reikien läpi ja kiertää vetopyörien akseliin liitetyt ketjupyörät.

Torpedon Aubrio-Gaben alavaunu ei myöskään eronnut suunnittelun monimutkaisuudesta. Kaksi halkaisijaltaan keskikokoista pyöräparia asetettiin alustan alempien pystysuorien elementtien päälle. Lavan ulokkeen ulkopuolelle sijoitettu etupyörä toimi oppaana. Perä oli johtaja ja kiinnitettiin voimansiirtoakseliin. Veto- ja ohjauspyörät olivat maanpinnan tasolla ja ottivat itse asiassa maantiepyörien toiminnot. Samanaikaisesti ei ollut tarkoitus asentaa lisäteloja niiden väliin. Jousitettua jousitusta ei myöskään käytetty. Ehdotettiin kapeaan metalliketjuun perustuvaa toukkaa. Vaadittu nauhan leveys saavutettiin ketjuun kiinnitetyillä suurilla kengillä.

Ulkoneva etulavayksikkö käytti lisätelan asentamista. Sen päälle, tietyssä kulmassa vaakatasoon nähden, asetettiin pienet pitkittäiset palkit, joissa oli kiinnitys pyöräparille. Etutelahihna oli rakenteeltaan samanlainen kuin kaksi muuta, mutta erosi eri kokoisilta. Korotetun eturadan piti helpottaa esteiden kiipeämistä ja ylipäätään liikkumista epätasaisessa maastossa.

P. Obrion ja G. Gabetin kehitys sijoitettiin maatorpedoksi, mutta rakennetussa prototyypissä ei ollut taistelukärkeä eikä sitä edes varustettu välineillä sen asentamiseksi. Todennäköisesti jatkokehityksen aikana vastaavia elementtejä voitaisiin ottaa mukaan koneen suunnitteluun. Todennäköisin ja kätevin vaihtoehto taistelukärkien asentamiseksi tässä tapauksessa on alustan etuosa. Sen mitat olivat riittävät, ja lisäksi riittävän tehokas taistelukärki pystyi kompensoimaan sähkömoottorin huomattavan painon ja siten tarjoamaan hyväksyttävän tasapainotuksen. Todennäköisesti taistelukärjen heikentämiseksi olisi pitänyt käyttää omalla kaapelillaan ohjattua sähkösulaketta.

Tiedetään, että Aubriot-Gabet Torpille Electrique -prototyyppiä ei ollut varustettu omalla virtalähteellä. Sähkön syöttö oli tarkoitus suorittaa suojassa sijaitsevan kolmannen osapuolen johtojen kautta. Energialähteen ja koneen välinen yhteys saatiin vain kahdella riittävän pitkällä kaapelilla. Tämä rakennetun prototyypin ominaisuus herättää kysymyksiä, joihin ei ole vielä saatu selkeää ja tarkkaa vastausta.

On selvää, että omalla käyttövoimalla kulkevan konepanoksen ohjaus olisi pitänyt suorittaa käyttämällä ohjauskonsolia, joka ohjaa moottorin virransyöttöä. Samalla on helppo nähdä, että vain kahden johdon läsnäolo rajoitti voimakkaasti ohjausjärjestelmän ominaisuuksia. Itse asiassa käyttäjä saattoi antaa vain komentoja liikkua eteenpäin tai taaksepäin. Kaikki ohjailut suljettiin pois. Vaihteiston suunnittelun tunnetut piirteet osoittavat myös prototyypin kyvyttömyyden liikkua.

Aubriot-Gabet Torpille Electriquen kokeellisen torpedon mitat eivät ole tiedossa. Voidaan olettaa, että tämän tuotteen pituus ei ylittänyt 1,5-1,7 m, kun taas muut mitat tuskin olisivat ylittäneet 0,5-0,7 m. Arvioidusta taistelupainosta on tietoa - 200 kg. Kärjen painoparametrit ovat tuntemattomia. Lisäksi on syytä uskoa, että tällaisia ​​hankkeen näkökohtia ei ole selvitetty.

Saatavilla olevien tietojen perusteella voimme päätellä ehdotetuista menetelmistä uuden maatorpedon taistelukäyttöön. Kaiken ominaisuuksiltaan sopivan kuljetuksen avulla itse torpedo, ohjauspaneeli, kaapelikela ja virtalähde tulee toimittaa taistelutyöpaikalle. Kun kaikki liittimet oli kytketty, itsekulkeva kone voitiin laittaa aloitusasentoon ja antaa käskyn siirtyä eteenpäin.

Ehdotetussa muodossa itseliikkuvassa konepajassa ei ollut kurssinohjausjärjestelmiä, minkä vuoksi se saattoi kulkea vain eteen- tai taaksepäin. Tältä osin "opastus" kohteeseen voitiin suorittaa vain ennen liikkeen alkua, asettamalla auto halutulle kurssille. Saatuaan itseliikkuvan panoksen aiottuun kohteeseen operaattori joutui antamaan käskyn heikentää taistelukärkeä.

Noin 200 kilon kokonaismassalla Aubriot-Gabet Torpille Electrique -maatorpedo pystyi kantamaan jopa useita kymmeniä kiloja painavan räjähdepanoksen. Tällaisen panoksen räjähdys voi tuhota vaijerit tai ainakin aiheuttaa vakavia vahinkoja linnoituksille tai muille rakenteille.

Joidenkin raporttien mukaan olemassa olevaa maa-torpedoprojektia voitaisiin tulevaisuudessa parantaa, minkä seurauksena itseliikkuva ajoneuvo saisi uusia mahdollisuuksia. Ensinnäkin voimalaitosta ja voimansiirtoa olisi pitänyt parantaa. Jälkimmäisen koostumuksessa oli tarpeen ottaa käyttöön keinot toukkien nopeuden säätämiseksi. Lisäksi täysimittaista taistelukäyttöä varten kone tarvitsi taistelukärjen ja räjäytysohjaimet. Myöskään pääyksiköiden suojauskeinot eivät tule tarpeettomiksi.

Hankkeen jatkokehitys lykättiin kuitenkin lähitulevaisuudessa. Viimeistään heinäkuussa 1915 testattiin Aubriot-Gabet Torpille Electriquen yksinkertaistettu versio, joka kykeni osoittamaan vain tärkeimmät ideat ja ratkaisut. Tarkastukset jatkuivat jonkin aikaa ja johtivat yksiselitteiseen ratkaisuun. Alkuperäinen hanke hylättiin. Kuka tarkalleen pettyi maatorpedoon - kehittäjät vai potentiaalinen asiakas - ei tiedetä. Huolimatta siitä, kuka tarkalleen teki lopullisen päätöksen, työ kuitenkin keskeytettiin.

Nykyisessä muodossaan prototyyppi saattoi osoittaa tiettyjä etuja epätavallisista sotilasvarusteista, mutta sen jatkokehittäminen tuskin oli järkevää. Maatorpedoprojektissa oli tiettyjä puutteita, joiden korjaaminen vei aikaa. Lisäksi monet ongelmat olivat pohjimmiltaan poistamattomia tuon ajan tekniikoilla. Tämän seurauksena Aubrot-Gabet Torpille Electrique -projektia ei kehitetty, eikä sitä edes tuotu täysimittaisen teknisen ammuksen testausvaiheeseen.

P. Obrion ja G. Gabetin maatorpedo saattoi ainakin teoriassa ratkaista sille osoitetut tehtävät ja auttaa joukkojen etenemistä taistelukentän poikki tuhoten erilaisia ​​esteitä tai linnoituksia. Tällaisten toimintojen suorittamiseen liittyi kuitenkin tiettyjä vaikeuksia ja ongelmia. Tyypilliset suunnitteluvirheet voivat häiritä taistelukäyttöä ja heikentää merkittävästi sen tehokkuutta. Lisäksi järjestelmän kestävyys jätti paljon toivomisen varaa.

Kuten Schneiderin maatorpedon tapauksessa, Aubriot-Gabet Torpille Electric -tuotteen piti olla kooltaan pieni, mikä mahdollisti vihollisen havaitsemisen todennäköisyyden vähentämisen. Samalla mitat vaikeuttivat liikkuvan koneen havaitsemista, eikä kuljettaja voinut helposti hallita sitä. Vakavan suojan puute johti vaaraan tuhota torpedo jopa satunnaisten luotien tai sirpaleiden avulla. Ohjauskaapeleiden vaurioituminen voi katkaista koneen jännitteen ja tehdä sen hyödyttömäksi.

Raporttien mukaan P. Obrion ja G. Gabetin alkuperäinen projekti päättyi vuoden 1915 loppuun mennessä todellisten näkymien puutteen vuoksi. Ensimmäisen prototyyppiteknologian demonstraattorin testit epäonnistuivat, eikä uusia prototyyppejä enää rakennettu. Ainoa olemassa oleva auto ilmeisesti purettiin tarpeettomana. Nyt se näkyy vain ainoassa säilyneessä valokuvassa.

Aubriot-Gabet Torpille Electrique -maatorpedo ei ollut kovin menestynyt, joten se ei päässyt edes kokeisiin täydessä taistelukokoonpanossa. On kuitenkin huomattava, että samana vuonna kehitetty krokotiili osoittautui menestyneemmäksi. Schneider pystyi ratkaisemaan tärkeimmät ongelmat ja luomaan täysimittaisen itseliikkuvan teknisen ammuksen. Tämä tuote selvisi testeistä ja otettiin käyttöön. Massatuotanto kesti kuitenkin vain muutaman kuukauden, eikä tällaisia ​​aseita käytetty laajalti.

Tulevaisuudessa Ranskan armeija alkoi kehittää muita tapoja murtaa vihollisen puolustusta täysimittaisten panssaroitujen taisteluajoneuvojen muodossa. Pian taistelukentällä tuli ensimmäinen säiliöt, ja maatorpedot poistuivat vähitellen käytöstä, kun jäljellä olevat varastot käytettiin loppuun. Tämän seurauksena Ranska lopetti tällaisten aseiden käytön viimeistään vuoden 1916 lopussa. Ranskalaisten torpedojen kehitys jatkui vasta kahden vuosikymmenen jälkeen.


Materiaalien mukaan:
http://modelarchives.free.fr/
https://mechanixillustrated.technicacuriosa.com/
https://aviarmor.net/
https://forum.valka.cz/
Everett HR Toscano M. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan miehittämättömät järjestelmät. MIT Press. 2015.
Kirjoittaja:
Käytettyjä kuvia:
aviarmor.net
3 kommentit
Mainos

Tilaa Telegram-kanavamme, säännöllisesti lisätietoja Ukrainan erikoisoperaatiosta, suuri määrä tietoa, videoita, jotain, mikä ei kuulu sivustolle: https://t.me/topwar_official

tiedot
Hyvä lukija, jotta voit jättää kommentteja julkaisuun, sinun on kirjaudu.
  1. tervehdys
    tervehdys 1. syyskuuta 2017 klo 15
    +2
    hauska laite
    1. alue58
      alue58 1. syyskuuta 2017 klo 18
      0
      Lainaus: Tervehdys
      hauska laite

      Noihin aikoihin ei edes mitään. 100 vuotta on kulunut...paljon vai vähän?..
      1. mirag2
        mirag2 2. syyskuuta 2017 klo 18
        0
        Tässä on video Goljatin luokkatovereista: